sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Lukio

Oon aina ajatellu lukion "isojen kouluna". Jotkuthan on jo aikuisia siellä! Ajattelin myös, että lukio on niin erilaista ja vaikeempaa kuin peruskoulu. Miten siellä selviää....

Oon ollut lukiossa nyt 2-3 kuukautta. Asiat on melko uusia vielä, mutta nopeesti siihen systeemiin on päässyt sisälle. Oon aina ajatellu lukiolaiset niin "isoiksi ja vanhoiksi". Ja mäkö oon nyt sellanen lukiolainen? Se on niin hassua, miten se ajattelutapa muuttuu, kun itse saavuttaa sen ajankohdan. Isosiskonikin tuntui niin vanhalta, kun tämä kävi lukiota. Mutta mähän oon ihan yhtä pieni ku yläasteella! Tai siltä se ainakin tuntuu... En vaan voi käsittää sitä, että mä oon jo lukiossa! Ja parin vuoden päästä täysikänen, mitää.... Mä oon niin pikkunen vielä.

 Eroaahan se lukiomaailma aika paljonkin peruskoulusta. On paljon, paljon vapaampaa. Sä oot periaattessa ite ittestäs vastuussa ja omasta koulunkäynnistäs. Ei niitä opettajia kiinnosta ooksää tehny läksyt tai ootko tunnilla. Se on vaan sulta itteltäs pois ja sun opiskeluiden etenemisestä. Tuntuu hyvältä saada se oma vastuu, omista asioista. Siinä kyllä tulee sellainen vähän vanhempi olo. Peruskoulu oli sitäpaitsi pakollinen, sä oot ite päättäny hakea lukioon tai amikseen, ei sun sinne mikään pakko oo mennä, mutta se on erittäin kannattavaa. Vastuun lisäksi koulusysteemihän on ihan erilainen, kun on jaksot ja kurssit. Ja siinä tulee taas sitä vapautta valita ja vastuuta. Saat ite päättää, mitä kursseja haluut ottaa, paitsi pakolliset on kaikkien käytävä. Saat ottaa niitä aineita enemmän, mitkä sua kiinnostaa, eikä tarvii lukea pakollista määrää enempää, mikä ei vois vähempääkään kiinnostaa. Se tekeekin opiskeluilmapiiristä paljon nautinnollisemman, ku porukka on sie oikeesti omasta tahdosta ja motivaatio on paljon korkeemmalla, kuin pakollisessa peruskoulussa.

Tästä päästäänkin hyvin mun valintoihin. Mullahan ei oo vielä oikeestaan mitään käsitystä, mitä aineita haluisin lukee enemmän. Tykkään matikasta, joten oon valinnu pitkän matikan. Mutta muista en tiedäkkään. Kielet ei oo mun lempiaineita, oon ujo puhumaan eri kielillä, eikä ne muutenkaan oikein niin kiinnosta. Keväällä me aletaan miettimään opossa näitä valintoja vähän tarkemmin, joten ehkä mulla ei oo mitään paniikkia, vaikka en vielä tiedäkkään, mitä haluisin lukee enemmän. Siinä auttaisi myös, jos tietäisi, mille alalle haluaisi lähteä. Mä en tiedä, mitä haluisin tehä työkseni. Oon miettiny, että haluisin tehdä nuorten/lasten parissa jotain. Mietin yks ilta, että matikan ja nuoret voisi yhdistää ammattiin, matikanopettaja. Mutta en kyllä yhtään tiiä. Toivon, että tääkin asia valkenis mulle lukion aikana...

Ainiin, onhan yhtenä erona myös koeviikot. Musta tuntuu, että se on asia, mikä monia tulevia lukiolaisia ahistaa/pelottaa. Mulla on takana vasta yks koeviikko, mutta mulla tais olla jo neljä koetta sillon ja hyvin selvisin. Ei se oo todellakaan paha, kun osaa vaan rytmittää sen lukemisen hyvin ja tasasesti, eikä kuormita itteensä liikaa. Ja jos ei pääsisi kokeista aina läpi, sun elämä eikä edes koulumatka pääty siihen. Voi uusia ja kaikissa aineissa saa muistaakseni olla muutama nelonen. Ja pitää muistaa myös tehdä välillä jotain, mistä oikeesti tykkää, jotta jaksaa taas painia niiden kirjojen kanssa.

Oon nyt lukion aikana huomannu ja tideostanu sen vielä selkeemmin, että oon kauhee suorittaja ja stressaaja persoona(oon aian tienny sen, mutta nyt se on tullu vielä selkeemmin esille). Ja mun pitää oikeesti yrittää hellittää ja päästää vähän irti. Teen ite mun omasta elämästä paljon raskaampaa. Mua ärsyttää kun tiedostan monia asioita, mutta en osaa tehdä asioille mitään. Vaadin itteltäni aivan hirveesti ja oon tosi ankara ittelleni Haluun suoriutua aina niin hyvin. Varmaan johtuu siitäkin, että oon aina saanu tosi hyviä numeroita ja varmaan yritän pitää sitä samaa linjaa. Mutta vähemmälläkin varmaan pärjäis. Yritän hellittää, tehä enemmän asioita mistä tykkään, mitkä saa ajatukset muualle. Tottakai suorittaa koulujututkin, mutta muistaa ottaa iisimmin, koska kyllä mä pärjään ja niinkuin sanoinkin jo aikaisemminkin, numerot ei elämää kaada. En mä voi antaa joidenkin numeroiden viedä mun elämää. Onneks koulussakin on hetkiä, jolloin pääsee ottamaan vähän rennommin. Oon innostunut musiikista hirveesti viime aikoina ja musiikintunnit on yks hetki päivässä, millon pääsen rentoutumaan ja tekemään asioita, mitä rakastan. Myös muut vapaammat aineet himmailee vähän päivää.

Tulipas jotenkin helpottunu ja hyvä fiilis ku sai purettua vähän ajatuksia ja oli jotenki tosi kiva tulla kirjottaa tänne pitkästä aikaa! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti